Verkkokauppa lopettaa – vuoden vaikein päätös

Oksettaa ja ahdistaa. Haluaisin vaan unohtaa koko jutun ja jatkaa normaaliin tapaan arjen askareita. Joskus jotkut asiat ovat kuitenkin suurempia ja isompia linjoja joutuu suunnittelemaan etukäteen. Päätöksiä tulee tehdä ja niistä tulee ottaa vastuu. En edes haluaisi kirjoittaa auki syitä tähän päätökseen, haluaisin vaan unohtaa koko jutun, koska tämä sattuu sydämeen. Tuntuu vaikealta yrittää saada sanoiksi kaikki se mitä olen tuntenut ja mistä edelleen tunnen hiukan epävarmuutta. Mutta olen sen velkaa teille asiakkaille ja muille, joiden tiedän pettyvän, kun kuulette päätökseni lopettaa verkkokauppa.

Tämä postaus on totuttua pidempi ja myös melankolisempi. Ehkä hiukan epätoivoinenkin. Haluan kuitenkin kirjoittaa ajatukseni auki tästä vaikeasta päätöksestä. En usein puhu hankalista aiheista, pidän blogiani ja muita kanaviani paikkoina, missä itse ja myös seuraajani voivat hengähtää, rentoutua ja iloita. Minun on helpompi jakaa iloa, onnen hetkiä ja hyvää fiilistä, mutta kuten kaikki tietävät, elämässä on toinenkin puoli.

Olen miettinyt tätä asiaa vuoden, tai ehkä jopa pidempäänkin. Olen siirtänyt päätöksen tekoa eteenpäin lukemattomia kertoja. Itkenyt, ollut ahdistunut, epäröinyt ja kätkenyt asian sivuun ja jatkanut, kunnes asia on ollut taas edessä. Ennen verkkokaupan avaamista en tajunnut, ettei verkkokauppaa saa ikinä kiinni. En tajunnut sitä kirjaimellisesti tai käytännöllisellä tasolla. Kun fyysisen liikkeen ovet voi sulkea ja laittaa lapun ovelle ”olen lomalla” tai ”kiinni” se on siinä, yrittäjä voi hengähtää hetken. Verkossa toimivaa kauppaa ei voi sulkea, se on aina auki. Tästä syystä olen ollut 3,5 vuotta töissä ihan koko ajan, vuoden jokaisena päivänä, jos en fyysisesti niin ainakin henkisesti. Häämatka on ainoa pidempi ajanjakso kun en lukenut sähköpostia – paitsi jos verkkokaupalta otettiin erikseen yhteyttä jonkun ongelman vuoksi. Ja otettiinhan sieltä. Tässä siis ensimmäinen syy – henkinen ylikuormitus.

VERKKOKAUPPA – ONKO SE IHAN OIKEAA LIIKETOIMINTAA?

Minulta kysytään edelleen ”Pidätko verkkokauppaa kotoa käsin?” ”Siis onko verkkokaupan pitäminen ihan oikeaa liiketoimintaa?” ja ”Siis mitä onko sulla työntekijäkin?”. Haluan avata tätä asiaa tässä myös hiukan.

Rakensin kolmessa vuodessa yrityksen, jonka kasvuvauhti edelliseen vuoteen nähden on edelleen yli 30% ja jonka myynti on reippaasti yli 200 000 euroa vuodessa. Aloitin liiketoiminnan kotoa, missä saunamme oli verkkokaupan varasto. Jo muutamassa kuukaudessa tajusin, että tila ei tule riittämään, eikä muutenkaan ole hyvä nukkua työpaikalla. Varasto ja toimistoni muuttivat omiin tiloihin. Ensimmäisen vuoden jälkeen uskalsin palkata päivittäistä apua itselleni. Yrityksessäni on mukana joukko osaavia ihmisiä ja verkkokaupan asiakaspalvelua hoitaa yleensä joku ihan muu kuin minä. Menestyvän verkkokaupan pitäminen on paljon muutakin kuin kauniiden tavaroiden pakkaamista silkkipaperiin ja laatikoihin. Se on todella kovaa työtä, vaatii osaamista monella osa-alueella ja kumppanit, jotka tukevat toimintaa yrityksen ydinosaamisen ulkopuolella. Myös kilpailu on todella kovaa ja siihen pitää olla varautunut.

Olen yritykseni tärkein työntekijä ja samaan aikaan kannan vastuuta esimiehenä, toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Minulla on siis vastuuta, jota en välttämättä ollut edes ajatellut koskaan haluavani kantaa. Olen usein kokenut etten voi huilata tai sairastaa, koska brändini ja omalla nimelläni kulkeva yritys on liian tärkeä, jotta jättäisin sitä päiväksikään ilman huolenpitoa.

Melkein jokainen, jolle olen yrittänyt avata ahdistusta verkkokaupan pyörittämisestä on sanonut, että älä tee sitä – älä sulje kauppaa. Passiivinen tulo on aina yritystoiminnalle hyvä, ulkoista verkkokaupan toiminta. Olen miettinyt tätä paljon, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se tällä hetkellä toimi minun kohdallani. Tämä ei ole passiivista tuloa. Menestyvä verkkokauppa ei ole itsestäänselvyys. Osa verkkokauppani menestystä on juuri se, että teen sitä rakkaudella, koko sielullani ja varmistan toimitusketjun jokaisessa vaiheessa, että kaikki sujuu niin kuin itse olen suunnitellut. En halua ottaa riskiä, että brändini kärsii siitä, että asiat eivät enää suju asetettujen tavoitteiden ja asiakaslupausten mukaisesti.

KOHTI UNELMIA

Verkkokaupan varastolla minulla on välillä samanlainen tunne kuin muuttaessa – pakataan ja puretaan. Mutta tällä muuttostressillä oli jatkumo – se ei koskaan pääty. Samaan aikaan pitää suunnitella uutta, markkinoida ja hoitaa yrityksen taloutta. Marraskuusta joulukuuhun voi unohtaa kaikki muut projektit. Kaikki ne projektit joita rakastan! Ilman työntekijääni, muuta tiimiäni ja miestäni en olisi tähän ikinä pystynyt. Olenhan tässä rinnalla pitänyt yllä blogiani ja kirjoittanut yhden kirjankin ja näistä en koskaan luopuisi, koska suurin intohimoni on täällä kauniiden kuvien ja reseptien maailmassa, blogissa, josta unelmat saivat alkunsa. Käytännössä olen tehnyt kahta työtä kolmen vuoden ajan ja menestynyt kummassakin, mutta nyt minun oli pakko tehdä valinta. Tajusin etten ole voinut kumpaankaan keskittyä sataprosenttisesti. Mitä jos olisin voinut? Missä olisin nyt?

Teen tämän päätöksen itseni takia, en siksi etten näkisi verkkokaupalla tulevaisuutta. Tässä toinen syy päätökselleni. Somessa ja täällä blogin puolella saattaa vaikuttaa siltä, että arki ja työ jota elän, on ihanan herkullista ja leppoisaa. Todellisuus on erilainen. Jatkuva stressi, paine rinnassa ja riittämättömyyden tunne siitä, ettei aika riitä kaikkeen on minulle välillä liikaa. Toki on ihania hetkiä, onnistumisia ja iloa. Juuri niitä asioita, jotka tekevät minut surulliseksi tämän päätöksen takia. Esimerkiksi te uskolliset asiakkaat, jotka olette olleet alusta asti mukana, jotka lähetätte säännöllisesti mukavaa palautetta. Teidän takia tätä päätöstä on vaikea hyväksyä. Muistelen kaiholla myös toimittajiamme ympäri Eurooppaa, tapaamisia heidän kanssaan ja tuotevalikoiman suunnittelua eri vuodenajoille. Sitä miten olen voinut täyttää asiakkaiden tuotetoiveet melkein aina.

Loppujen lopuksi asiaa moneen kertaan ajateltuani negatiiviset asiat ja niistä johtuvat fiilikset ovat enemmistössä, kun punnitsen kaikkia puolia päätöksessä ja silloin päätös on helppo tehdä. Tätä asiaa pohtiessani olen tajunnut, että haluan käyttää aikani tulevaisuudessa juuri ja vain niihin asioihin ja projekteihin, joista todella nautin.

Käytännössä tänä syksynä minulla oli kaksi vaihtoehtoa: laajentaa tai lopettaa. En pysty tai halua sitoutua seuraaviksi kahdeksi vuodeksi kasvattamaan verkkokaupan toimintaa ja siirtää tärkeimpiä asioita taas sivuun: blogiani, ystäviä, omaa perhettä ja terveyttä. Olen tehnyt sitä nyt 5 vuoden ajan opiskelun ja yritystoimintani takia. Mielestäni elämä on liian tärkeä hukattavaksi jatkuvaan kiireeseen ja ahdistukseen. Jälleen valinta oli näillä mittareilla loppujen lopuksi melko helppo.

Luin juuri somesta yrittäjätarinan, josta tulin hieman vihaiseksi. Yrityksensä ovet sulkenut naisyrittäjä aloitti blogin, jossa hän jakaa tietoja ja vinkkejä yrittäjyydestä. Ystävä kysyi häneltä, että miksi kirjoitat aiheesta jos kerran epäonnistuit? Siis miksi sitä pidetään aina epäonnistumisena, jos yrittäjä lopettaa jonkun aloittamansa? Vaihdetaanhan työelämässä työpaikkoja ja rooleja koko ajan ja se katsotaan onnistumiseksi. Inhoan sitä miten yrittäjyyteen on suhtauduttu Suomessa ja miten se vieläkin näkyy joidenkin ihmisten asenteissa. Tästä syystä haluan vielä sanoa tämän ääneen, että onnistuin, paremmin kuin olisin ikinä uskonutkaan. Jostain luopuminen ei ole epäonnistumista vaan ehkä jopa viisautta vapauttaa aikaa paremmille projekteille. Tämä juttu ei vain ollut minua varten. Jotain hyvää ja paljon parempaa on edessä.

”Luopuminen on raskasta, niin sen pitääkin olla, kun sen eteen on antanut kaikkensa ja sydämensä. Yhden oven kun sulkee, niin toinen avautuu. Sillekin täytyy antaa aikaa niin hyvä tulee.” -Appiukkoni viisaita sanoja.

Kiitos jokaiselle verkkokaupan asiakkaalle näistä reilusta kolmesta vuodesta, ihanista viesteistä, palautteesta, tuestanne ja kaikesta ilosta, jonka olette välittäneet minulle. Kaikki nämä säilyvät sydämessäni, kun mietin taakse jäänyttä matkaa. Blogin puolella reseptit ja muut vinkit jatkuvat normaalisti ja pian minulla on teille ehkä uusia hienoja asioita kerrottavana. ♥

Ilmoitan uutiskirjeessä asiakkaille tarkemmin tulevista aikatauluista verkkokaupan suhteen.

Jos sinulle jäi kysyttävää, niin vastaan mielelläni. Jätä kommenttia alle.

♥ Anni

---

Seuraathan herkkujani myös Instagramissa ja Facebookissa?